Tunnistaako työnantaja kuormituksen asiantuntijatyössä?
Työhyvinvointiin panostaminen on tänä päivänä teema, jota moni imagostaan huolehtiva työnantaja mainostaa työntekijöitä kosiskellessaan. Työnantajien tahtotila on varmasti aito ja vilpitön, mutta harmillisen usein esitykset työhyvinvoinnin ja työviihtyvyyden lisäämiseksi perustuvat verraten heikkoon tietämykseen työn ja työolosuhteiden todellisista vaara- ja kuormitustekijöistä. Työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edistävä työsuojelu liitetäänkin yhä edelleen varsin kapea-alaisesti perinteisiin teollisuus- ja rakennusaloihin, vaikka merkittävä osa työkykyä uhkaavista vaaroista voidaan tänä päivänä paikantaa asiantuntijavaltaisiin töihin. Se, miten valveutuneita työnantajat ovat tunnistamaan ja tunnustamaan "siistin sisätyön" kuormitustekijät, vaihtelee paljon.
Työn kuormittavuutta tasapainottavat monet työstä löytyvät voimavaratekijät. Tällaisia ovat mm. vaikuttamismahdollisuus omaan työhön, joustavat työajat, kannustavat kollegat ja esimiehet jne. Voimavaratekijöitä ovat toki myös työnantajien tarjoamat erilaiset virkistysmahdollisuudet, joita en halua väheksyä. Jos itse työssä kuitenkin on löydettävissä kuormitustekijöitä, joita työnantajan tarjoamat jooga- tai golfkurssit eivät kykene poistamaan, kehottaisin työnantajia kiinnittämään enemmän huomiota todellisten juurisyiden selvittämiseen. Valveutuneimmat työnantajat osallistavat siihen oikeaoppisesti toki myös työntekijöitään, joilta oman työnsä tekemiseen ja työolosuhteidensa havainnointiin löytyy sitä suurinta viisautta.
Toimihenkilövaltaisilla aloilla työsuojeluteemojen läpikäynti aiheuttaa alkuun usein huvittuneisuutta. Tavallista onkin, että staattisen työasennon lisäksi toimistotyössä tunnistetaan ainoiksi turvallisuutta ja terveellisyyttä uhkaaviksi vaaroiksi paperin aiheuttamat viiltohaavat ja johtoihin kompastumiset. Hämmennystä herättävät käsitehirviöt kuten "psykososiaaliset kuormitustekijät" ja "kognitiivinen ergonomia" alkavat kuitenkin keskustelun edetessä usein avautua asenteellisimmillekin osapuolille. Tarkastajan herkkä korva saattaakin kuulla jopa helpotuksen huokaisuja, kun pöydän ääreen kokoontuneet työnantajan ja työntekijöiden edustajat oivaltavat vuorollaan, miten arkisiin ja ymmärrettäviin asioihin käsitteet liittyvät. Kyse on työn järjestelyihin, työn sisältöön ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen sekä tiedonkäsittelyyn liittyvistä kompastuskivistä, joista meillä monella riittää usein omakohtaisiakin kokemuksia. Kun keskusteluun osallistujat alkavat havainnollistaa esim. ajanhallintaan tai epäselviin ohjeistuksiin liittyviä ongelmia käytännön tasolla sekä esittämään toimenpide-ehdotuksia niiden taklaamiseksi, on tarkastajan vuoro nostaa suupielet ylöspäin.
Työnantajalla on päävastuu työpaikan työsuojelusta, mutta myös työntekijällä on velvollisuutensa. Hänen tulee mm. toimia työsuojelua edistävien ohjeistuksien mukaisesti ja ilmoittaa työnantajalle havaitsemistaan työturvallisuuspuutteista tai epäasiallisesta kohtelusta. Työsuojelu edellyttääkin toimivaa yhteistyötä osapuolten kesken. Puutteisiin ja epäkohtiin on vaikea puuttua, jos niistä ei olla tietoisia. Asioiden puheeksi ottaminen puolestaan edellyttää työpaikalla turvallista, kritiikkiäkin kestävää ilmapiiriä sekä aitoa kuuntelemista ja hyväntahtoista kuulluksi tulemista.
Viisas työnantaja ymmärtää, että työntekijän voimavarat ovat sidoksissa myös muilla elämänalueilla energiaa antaviin tai sitä verottaviin tekijöihin.
Samankaltaista laajennettua tietoisuutta ja ymmärrystä peräänkuulutan myös väitöstutkimuksessani, jossa tarkastelen ikääntyneiden omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia työssä jatkamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Koska työhön keskittymistä tai työssä jaksamista verottavat kuormitustekijät eivät rajaudu vain työelämään, uskallan väittää, että kokonaisvaltaisempi ihmiskäsitys ei olisi pahitteeksi työntekijöiden työhyvinvointia ja työkykyä tarkastellessakaan. Viisas työnantaja ymmärtää, että työntekijän voimavarat ovat sidoksissa myös muilla elämänalueilla energiaa antaviin tai sitä verottaviin tekijöihin. Yhtä lailla kuin työkiireet aiheuttavat ärtymystä kotioloissa, myös apua tarvitsevat omaiset tai muut huolet lähipiirissä voivat häiritä työhön keskittymistä tai työssä suoriutumista. Valistuneimmat työnantajat ovat toki tietoisia myös laajemmin yhteiskunnassa vaikuttavasta asenteellisuudesta, joka valitettavasti näkyy joillakin työpaikoilla erilaisina syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun muotoina. Ratkaisuvälineet tämänkin epäkohdan poistamiseksi löytyvät työpaikan eri toimijoiden tietotaidon ja yhteistyön lisäämisestä.
